Sivut

perjantai 12. helmikuuta 2016

Yrittää joka päivä parhaansa
Ei tarvitse sanoja ymmärtääkseen
Ei koskaan petä luottamusta



Ja niin tyhmältä kun se kuulostaakin, se on ainut johon luotan.. Eläimeen joka on monta sataa kiloa painavampi, saaliseläin. Niin voimakas, että voisi halutessaan vahingoittaa pysyvästi. Se ei kuitenkaan tee sitä koska se on vilpitön eikä osaa kieroilla. Jos se vihaisi minua, en luultavasti istuisi kirjoittamassa tätä tekstiä. Se ei tarvitse sanoja ymmärtääkseen. Se ymmärtää ilmankin. 


Se ymmärtää pienenkin eleen. Se on kuin peili. Se ei koskaan puhu pahaa selän takana. Se pysyy vierellä. Se hyväksyy kaikki juuri sellaisina kun ovat. Se ei katkeroidu, ei suutu eikä kieroile.


Se on Hacela, pieni hevonen joka on sisältä täyttä kultaa.