Sivut

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

10 asiaa jota et tiennyt meistä

1. Hacela sai nimensä Puolassa 1998. Nimi muuten tarkoittaa varvasta.

2. Hacelalla on yksi jälkeläinen.

3. Hyppäsin pienempänä maastoesteitä.

4. Oon tippunut Hacen selästä enemmän, kuin yhdenkään muun hevosen kanssa.

5. Hacela on ollut joskus ratsastuskoulussa.

6. Pidin pienenä puoli vuotta ratsastustaukoa kun putosin hevosen säikähdettyä. Pelkäsin pitkään luonteikkaita hevosia, joka muuttui kunnolla vasta Hacelan kanssa.

7. En ole ikinä kisannut.
8. Tahtoisin opiskella jotain hevosalaa.

9. Sain keskivaikean aivovamman pudottuani hevosen selästä. 

10. Toukokuun alussa meidän yhteistyö Hacen kanssa on kestänyt vuoden.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Yrittää joka päivä parhaansa
Ei tarvitse sanoja ymmärtääkseen
Ei koskaan petä luottamusta



Ja niin tyhmältä kun se kuulostaakin, se on ainut johon luotan.. Eläimeen joka on monta sataa kiloa painavampi, saaliseläin. Niin voimakas, että voisi halutessaan vahingoittaa pysyvästi. Se ei kuitenkaan tee sitä koska se on vilpitön eikä osaa kieroilla. Jos se vihaisi minua, en luultavasti istuisi kirjoittamassa tätä tekstiä. Se ei tarvitse sanoja ymmärtääkseen. Se ymmärtää ilmankin. 


Se ymmärtää pienenkin eleen. Se on kuin peili. Se ei koskaan puhu pahaa selän takana. Se pysyy vierellä. Se hyväksyy kaikki juuri sellaisina kun ovat. Se ei katkeroidu, ei suutu eikä kieroile.


Se on Hacela, pieni hevonen joka on sisältä täyttä kultaa.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Valkea virtaisa virtahepo

Täällä taas, tällä kertaa jopa toimivalla koneella. Koneen huolto venähti vähän pitkäksi, kun hajamieliset huoltomiehet unohtivat tehdä koneelle yhtikäs mitään :) 

Hacen kanssa ei olla päästy pitkään aikaan tekemään mitään järkevää pohjien takia. Alkutalven sadekauden jälkeen äkillinen pakastuminen ja lumettomuus ei ollut ehkä kaikista paras yhtälö. Kenttä on siis tälläkin hetkellä kilometrin paksuisessa jäässä. Peukut pystyyn että kenttä olis sula ennen elokuuta. Ei sillä että valittaisin, mieluummin nämä pakkaset sillä harkitsin jo alkutalvesta vakavasti hankkivani sukelluspuvut mulle ja Hoolle. Tosin, onhan se ehkä hieman hulluutta lähteä melkein 30 asteen pakkasella tallille kun vaihtoehtona olisi ollut viltin sisään kääriytyminen ja leppoisa sisäpäivä. Ei siinä, sehän on vaan pukeutumiskysymys :D

Kuitenkin nyt parempien pohjien puutteessa ollaan pelleilty enimmäkseen pellolla. Ylienerginen valkoinen virtahepo pääsikin purkamaan parina lauhempana päivänä kunnolla energioita. Aihetta tosiaan olikin, sillä tämä poniksi kutsuttu eläin rynnisti menemään kuin mikäkin villiintynyt virtahepo.



Kun poni oli saanut parina päivänä purkaa enimmät virrat, maltto se sit mennä pellollakin hyvin. Yritin saada Hoota rennommaks ja jumppailin sitä vähän muutaman askeleen väistöillä. Pidätteet ei meinannu heti mennä läpi ja vaikka Hoo välillä reagoikin niihin, oli reaktio auttamatta myöhässä. Loppua kohden Hoo kuitenkin parani ja pidätteetkin meni mukisematta läpi. Otettiin vielä lopuksi pari rauhallista laukannostoa, sillä se oli saanut painaa aika vapaasti laukkaa edellisinä päivinä.

Toissapäivänä oli melkoinen lumimyräkkä, joka tarkoitti sitä että päästäisiin Hoon kanssa viimein kunnolla kenttälle. Meninkin heti keskiviikkona tallille kentälle pääsyn toivossa, mutta sillä samalla sekunnilla kun olin saanut ponin (lue: epämääräisen sähköisen karvakasan) harjattua ja puunattua ratsastuskuntoon meni sähköt. Eihän siinä mitään, en oiskaan halunnu ratsastaa sinä päivänä :D 

Tänään pääsin kuitenki kentälle asti. Halusin ponin tällä kertaa oikeesti rennoksi ja avuille heti aluksi. Hoo oli kuitenkin asiasta hieman eri mieltä, mutta pienen tahtojen taistelun jälkeen kuski sai tahtonsa läpi ja poni kulki tosi mukavasti. Ei tehty oikeestaan mitään hirmu erikoista, kunhan humputeltiin ilman satulaa sillä allekirjoittanut dementikko ei muistanu laittaa ponille minkäänlaisia suojia. 

Otettiin kummiskin pari laukannostoa, sillä varsinkin ennen peltojaksoa Hoolla on ollu vähän ongelmia rauhallisten laukannostojen kanssa :D Tänäänkään laukat ei meinannu millään nousta käynnistä. Saatiin nekin kuitenkin nousemaan tosi mallikkaasti. Vaikkakin vähän kaikessa meinasi olla tänään aluksi ongelmia, olin poniin silti tosi tyytyväinen sillä noin pitkän "humputtelujakson" jälkeen se olisi voinut mennä paljon huonomminkin. 



Seuraa meitä bloglovinissa