Elämäni hevoset

Se niistä hyvistä treeneistä sitten. Tää sää nimittäin pilas kentän lopullisesti. Eikai siinä, onhan se ihan nice et ensin sataa ja sit pakastuu, jollon allekirjottanut saa hiihtää perseellään tuolla ulkona "luistinradalla".

Asiasta kukkaruukkuun, menny vuos on kulunu tosi nopeesti. Vastahan mä valitin kuinka kenttä on kivikova ja se vaikeuttaa virkeän suokkiputen liikuttamista. Niin, siitäkin on jo vuosi. Tän vuoden aikana on tapahtunu niin paljon muutoksia. Tallin ja hevosen muutos, yläasteelle lähtö, läheisen menettäminen, Kosmos. Entäs sitten 7 vuotta sitten kun aloitin ratsastuksen? Se tuntuu niin kaukaiselta mutta samalla niin läheiseltä. Ne hevoset jotka oon tän reilun 7 vuoden aikana joutunu hyvästelemään, maailman parhaat hevoset jotka on opettanu sen 6-vuotiaan Idan ratsastamaan. Tää postaus on niille.

Mä muistan vielläkin mun ekan ratsastustunnin. Olin oottanu sitä niin pitkään. Muistan sen tunteen kun pääsin ekan kerran hevosen selkään. Se fiilis kun se pieni 6-vuotias tajus että "Tää ponihan tottelee mua" on unohtumaton. Siihen ei muuta tarvittukaan. Siis siihen hevoskärpäseen joka on pörränny tähänkin päivään asti mun mukana.

Oikeaoppinen pysäytys ja silleen..

Mun ekalla tunnilla mä ratsastin Mantulla. Se on valehtelematta se poni joka on opettanu mulle kaikkein eniten, vaikka oon joskus jotakin muuta väittäny. Se on se poni jolla opin ratsastamaan, tai siis joka opetti mut ratsastamaan. Tää poni oli niin huippu. Mantu saatto vaan yhtäkkiä kesken ratsastuksen lähtee syömään ruohoa kentän reunalta, jos et keskittynyt ratsastukseen ihan 101%. Mantusta tuli kaikesta huolimatta Nerkoo-aikoina mun lemppari.

Valkoset ponit oli se juttu jo 2008 :D En omista kuvan tekijänoikeuksia.

Ennen Mantua mun ehdoton lemppari oli New Forest poni Uuno. Uuno oli ehkä sympaattisin poni ikinä. Tää herra oli myös se poni joka autto pääsemään mun putoamisesta johtuneesta hevospelosta pois. Mä olin eka joka sai ratsastaa Uunolla tuntikäytössä, sillä se oli yksityinen. Ihastuin poniin heti ensimäisellä ratsastuskerralla. Kuitenkin Uuno muutti pian pois Purolasta, ja ratsastuskoulu muuttui Nerkoolle.

Kun olin ratsastanu ratsastuskoulussa jonkun kolme vuotta, lopetin ratsastustunneilla käymisen pitkän matkan vuoksi. Silloin kuvioihin tuli Mosse. Liikutin Mossea n. puoli vuotta, kunnes kuvioihin tuli suomenputte. Pidin Mossen liikuttamisesta taukoa n. vuoden, kunnes hevonen, jota olin siihen asti liikuttanut lähti. Siitä lähtien rupesin liikuttamaan taas Mossea. Mossen kanssa me vietettiin huiput reilu kaks vuotta. Mosse oli varmaan kiltein (ja laiskin :D) lämppäri minkä oon ikinä nähny. Me tehtiinkin Mossen kanssa paljon rentoja maastolenkkejä ilman satulaa ja silloin tällöin ilman suitsiakin. 

Kun Mosse lähti 2014 jouluna, rupesin liikuttamaan taas tätä puttea. Huhtikuussa 2015 rupesin ratsastamaan maailman kultaisinta ponia, eli Hacelaa ja tällä ollaan menty tähän päivään asti.

<3

Pukkiponi ja hackamoret

Moikka! En oikein tiedä miten tän postauksen aloittaa. Viime viikolla fiilikset yhden ratsastuksen aikana muuttu aina sata ja yksi kertaa. Poni liikku koko viime viikon ihan mahtavasti käynnissä, ravissa ja laukassa oikeaan kierrokseen mutta se laukka vasempaan kierrokseen...

Se on näytti viime viikolla tältä.

Oikeaan kierrokseen mentäessähän mitään ongelmaa ei ollut, poni kulki nätisti ja omalla moottorilla (välillä vähän turhankin tehokkaasti), jaksoi keskittyä ja ei punkenu kokoajan lapa edellä.

Vasempaan kierrokseen kaikki meni taas ihan päin vastoin. Hoota piti koko ajan ratsastaa eteenpäin, poni pukitteli aina kun en keskittyny ratsastukseen ja laukan pyörittämiseen 100% se ei keskityny mihinkään tehtävään ja punki kulmissa lapa edellä menemään, ihankuin se olis halunnu päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois.

Tällä viikolla poni on vähän kevyemmällä, joten kun kävin eilen ratsastamassa Hoon, me tehtiin vaan lyhyitä laukannostoja ja laukkaympyröitä joissa keskityin vain laukan työstämiseen ja sen pyörimiseen. Hoo oli ihan mahtava eikä yhtään pukkia tullut koko ratsastuksen aikana. Olisiko pukit siis vain muistutus siitä että annoin ponille epäselvät avut kun en keskittyny ihan 101 % ratsastukseen? Toivottavasti.

 Hoo on liikkunut nyt pari viikkoo käynnissä ja ravissa ihan loistavasti, niinkuin jo sanoinkin. Poni on ruennut käyttämään enemmän takapäätäkin ja se liikkuu paljon rennommin. Kuten kuvistakin voi varmaan huomata, me vaihettiin kuolain hackamoreen. Poni on mennyt niillä paremmin kuin ikinä kuolaimilla. Hoon omistajan kanssa mietittiinkin että mennään näillä nyt kentällä, ja maastossa käytetään sit niveliä.

Perjantaina sain Camillan mukaan kuvaamaan ja vähä neuvomaan meitä. Tehtiin kerrankin jopa ihan kunnon tehtävää, kun annoin Camillan kehitellä meille semmosen :D Tehtiin kulmissa etuosakäännös ja pitkillä sivuilla pieni voltti. Poni meni molempiin suuntiin tosi kivasti, mutta erityisesti etuosakäänökset vasempaan kierroksen meni tosi hienosti! Poni keskitty ja kuunteli ihan satasella, eikä koittanu kokoajan lähtee kaahottamaan.

 Ravissa muutettiin vähän tehtävää. Lähettiin pitkän sivun kulmasta loivalle kaarevalle uralle ja kentän keskeltä tehtiin ympyrä sisälle päin. Lyhyellä sivulla koitin saada ponin kulkemaan pienempää ravia, ja pitkällä taas panostin siihen että poni liikkuu mahdollisimman rennosti ja letkeästi. Poni meni tässäkin hyvin.

 Laukassa tehtiin pieniä ympyröitä aina sivujen keskellä. Laukassa yritin saada ponin kuuntelemaan koko ajan ja menemään rauhallista laukkaa pelkästään istunnalla vaikuttaen. Kesti jonkin aikaa että sain ponin kulkemaan edes oikeaan kierrokseen niin, että se todella kuunteli mua. Sitten kun sain sen toimimaan meni poni tosi kivasti, ja saatiin vasempaankin kierrokseen hyvä kierros.

Niin siis mitenniin ratsastus on helppoa? :D

 Kaikista ongelmista huolimatta oon tosi tyytyväinen poniin. Ton ponin kovan kuoren alla on maailman suloisin ja ystävällisin poni kunhan sen saa esiin.

Maailman paras poni <3

Kaikki kuvat © Camilla Räsänen