Sivut

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

10 asiaa jota et tiennyt meistä

1. Hacela sai nimensä Puolassa 1998. Nimi muuten tarkoittaa varvasta.

2. Hacelalla on yksi jälkeläinen.

3. Hyppäsin pienempänä maastoesteitä.

4. Oon tippunut Hacen selästä enemmän, kuin yhdenkään muun hevosen kanssa.

5. Hacela on ollut joskus ratsastuskoulussa.

6. Pidin pienenä puoli vuotta ratsastustaukoa kun putosin hevosen säikähdettyä. Pelkäsin pitkään luonteikkaita hevosia, joka muuttui kunnolla vasta Hacelan kanssa.

7. En ole ikinä kisannut.
8. Tahtoisin opiskella jotain hevosalaa.

9. Sain keskivaikean aivovamman pudottuani hevosen selästä. 

10. Toukokuun alussa meidän yhteistyö Hacen kanssa on kestänyt vuoden.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Yrittää joka päivä parhaansa
Ei tarvitse sanoja ymmärtääkseen
Ei koskaan petä luottamusta



Ja niin tyhmältä kun se kuulostaakin, se on ainut johon luotan.. Eläimeen joka on monta sataa kiloa painavampi, saaliseläin. Niin voimakas, että voisi halutessaan vahingoittaa pysyvästi. Se ei kuitenkaan tee sitä koska se on vilpitön eikä osaa kieroilla. Jos se vihaisi minua, en luultavasti istuisi kirjoittamassa tätä tekstiä. Se ei tarvitse sanoja ymmärtääkseen. Se ymmärtää ilmankin. 


Se ymmärtää pienenkin eleen. Se on kuin peili. Se ei koskaan puhu pahaa selän takana. Se pysyy vierellä. Se hyväksyy kaikki juuri sellaisina kun ovat. Se ei katkeroidu, ei suutu eikä kieroile.


Se on Hacela, pieni hevonen joka on sisältä täyttä kultaa.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Valkea virtaisa virtahepo

Täällä taas, tällä kertaa jopa toimivalla koneella. Koneen huolto venähti vähän pitkäksi, kun hajamieliset huoltomiehet unohtivat tehdä koneelle yhtikäs mitään :) 

Hacen kanssa ei olla päästy pitkään aikaan tekemään mitään järkevää pohjien takia. Alkutalven sadekauden jälkeen äkillinen pakastuminen ja lumettomuus ei ollut ehkä kaikista paras yhtälö. Kenttä on siis tälläkin hetkellä kilometrin paksuisessa jäässä. Peukut pystyyn että kenttä olis sula ennen elokuuta. Ei sillä että valittaisin, mieluummin nämä pakkaset sillä harkitsin jo alkutalvesta vakavasti hankkivani sukelluspuvut mulle ja Hoolle. Tosin, onhan se ehkä hieman hulluutta lähteä melkein 30 asteen pakkasella tallille kun vaihtoehtona olisi ollut viltin sisään kääriytyminen ja leppoisa sisäpäivä. Ei siinä, sehän on vaan pukeutumiskysymys :D

Kuitenkin nyt parempien pohjien puutteessa ollaan pelleilty enimmäkseen pellolla. Ylienerginen valkoinen virtahepo pääsikin purkamaan parina lauhempana päivänä kunnolla energioita. Aihetta tosiaan olikin, sillä tämä poniksi kutsuttu eläin rynnisti menemään kuin mikäkin villiintynyt virtahepo.



Kun poni oli saanut parina päivänä purkaa enimmät virrat, maltto se sit mennä pellollakin hyvin. Yritin saada Hoota rennommaks ja jumppailin sitä vähän muutaman askeleen väistöillä. Pidätteet ei meinannu heti mennä läpi ja vaikka Hoo välillä reagoikin niihin, oli reaktio auttamatta myöhässä. Loppua kohden Hoo kuitenkin parani ja pidätteetkin meni mukisematta läpi. Otettiin vielä lopuksi pari rauhallista laukannostoa, sillä se oli saanut painaa aika vapaasti laukkaa edellisinä päivinä.

Toissapäivänä oli melkoinen lumimyräkkä, joka tarkoitti sitä että päästäisiin Hoon kanssa viimein kunnolla kenttälle. Meninkin heti keskiviikkona tallille kentälle pääsyn toivossa, mutta sillä samalla sekunnilla kun olin saanut ponin (lue: epämääräisen sähköisen karvakasan) harjattua ja puunattua ratsastuskuntoon meni sähköt. Eihän siinä mitään, en oiskaan halunnu ratsastaa sinä päivänä :D 

Tänään pääsin kuitenki kentälle asti. Halusin ponin tällä kertaa oikeesti rennoksi ja avuille heti aluksi. Hoo oli kuitenkin asiasta hieman eri mieltä, mutta pienen tahtojen taistelun jälkeen kuski sai tahtonsa läpi ja poni kulki tosi mukavasti. Ei tehty oikeestaan mitään hirmu erikoista, kunhan humputeltiin ilman satulaa sillä allekirjoittanut dementikko ei muistanu laittaa ponille minkäänlaisia suojia. 

Otettiin kummiskin pari laukannostoa, sillä varsinkin ennen peltojaksoa Hoolla on ollu vähän ongelmia rauhallisten laukannostojen kanssa :D Tänäänkään laukat ei meinannu millään nousta käynnistä. Saatiin nekin kuitenkin nousemaan tosi mallikkaasti. Vaikkakin vähän kaikessa meinasi olla tänään aluksi ongelmia, olin poniin silti tosi tyytyväinen sillä noin pitkän "humputtelujakson" jälkeen se olisi voinut mennä paljon huonomminkin. 



Seuraa meitä bloglovinissa

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Uimakoulussa

Olihan se ihan mukavaa käydä ton pakkasen jälkeen muistella kesää ja uimakoulussa, nimittäin tallille oli kentän paikalle tullu uima-allas. 

Sanoin just eilen että toi kenttä ei voi enää pahemmaks mennä. Noh, eiköhän toi sää mene plussalle ja sada vettä taivaan täydeltä. Kyllähän se pikkusen ratsastusintoo syö kun kentällä ei oo koko viikolla pystyny tekemään muuta kun kävelemään, alkaa nimittäin ponissakin olla ihan kiitettävästi virtaa. Ja onhan tuo hiekka, joka muuten tunkeutuu ponin karvojen alle niin tiiviisti ettei sitä saa enää painepesurillakaan pois (ei siis sillä että olisin kokeillu) kans ihan kivaa. Ei varmaankaan siis hirveästi tarttee ihmetellä miks valkosen ponin hoitajat ei tykkää syksystä.. Maneesi ois aika kiva näissä suomen olosuhteissa, haluisko joku rakentaa mulle sellasen? 


lauantai 31. lokakuuta 2015

Elämäni hevoset

Se niistä hyvistä treeneistä sitten. Tää sää nimittäin pilas kentän lopullisesti. Eikai siinä, onhan se ihan nice et ensin sataa ja sit pakastuu, jollon allekirjottanut saa hiihtää perseellään tuolla ulkona "luistinradalla".

Asiasta kukkaruukkuun, menny vuos on kulunu tosi nopeesti. Vastahan mä valitin kuinka kenttä on kivikova ja se vaikeuttaa virkeän suokkiputen liikuttamista. Niin, siitäkin on jo vuosi. Tän vuoden aikana on tapahtunu niin paljon muutoksia. Tallin ja hevosen muutos, yläasteelle lähtö, läheisen menettäminen, Kosmos. Entäs sitten 7 vuotta sitten kun aloitin ratsastuksen? Se tuntuu niin kaukaiselta mutta samalla niin läheiseltä. Ne hevoset jotka oon tän reilun 7 vuoden aikana joutunu hyvästelemään, maailman parhaat hevoset jotka on opettanu sen 6-vuotiaan Idan ratsastamaan. Tää postaus on niille.

Mä muistan vielläkin mun ekan ratsastustunnin. Olin oottanu sitä niin pitkään. Muistan sen tunteen kun pääsin ekan kerran hevosen selkään. Se fiilis kun se pieni 6-vuotias tajus että "Tää ponihan tottelee mua" on unohtumaton. Siihen ei muuta tarvittukaan. Siis siihen hevoskärpäseen joka on pörränny tähänkin päivään asti mun mukana.

Oikeaoppinen pysäytys ja silleen..

Mun ekalla tunnilla mä ratsastin Mantulla. Se on valehtelematta se poni joka on opettanu mulle kaikkein eniten, vaikka oon joskus jotakin muuta väittäny. Se on se poni jolla opin ratsastamaan, tai siis joka opetti mut ratsastamaan. Tää poni oli niin huippu. Mantu saatto vaan yhtäkkiä kesken ratsastuksen lähtee syömään ruohoa kentän reunalta, jos et keskittynyt ratsastukseen ihan 101%. Mantusta tuli kaikesta huolimatta Nerkoo-aikoina mun lemppari.
























Valkoset ponit oli se juttu jo 2008 :D En omista kuvan tekijänoikeuksia.
Ennen Mantua mun ehdoton lemppari oli New Forest poni Uuno. Uuno oli ehkä sympaattisin poni ikinä. Tää herra oli myös se poni joka autto pääsemään mun putoamisesta johtuneesta hevospelosta pois. Mä olin eka joka sai ratsastaa Uunolla tuntikäytössä, sillä se oli yksityinen. Ihastuin poniin heti ensimäisellä ratsastuskerralla. Kuitenkin Uuno muutti pian pois Purolasta, ja ratsastuskoulu muuttui Nerkoolle.


Kun olin ratsastanu ratsastuskoulussa jonkun kolme vuotta, lopetin ratsastustunneilla käymisen pitkän matkan vuoksi. Silloin kuvioihin tuli Mosse. Liikutin Mossea n. puoli vuotta, kunnes kuvioihin tuli suomenputte. Pidin Mossen liikuttamisesta taukoa n. vuoden, kunnes hevonen, jota olin siihen asti liikuttanut lähti. Siitä lähtien rupesin liikuttamaan taas Mossea. Mossen kanssa me vietettiin huiput reilu kaks vuotta. Mosse oli varmaan kiltein (ja laiskin :D) lämppäri minkä oon ikinä nähny. Me tehtiinkin Mossen kanssa paljon rentoja maastolenkkejä ilman satulaa ja silloin tällöin ilman suitsiakin. 






Kun Mosse lähti 2014 jouluna, rupesin liikuttamaan taas tätä puttea. Huhtikuussa 2015 rupesin ratsastamaan maailman kultaisinta ponia, eli Hacelaa ja tällä ollaan menty tähän päivään asti.

<3




torstai 15. lokakuuta 2015

Pukkiponi ja hackamoret


Moikka! En oikein tiedä miten tän postauksen aloittaa. Viime viikolla fiilikset yhden ratsastuksen aikana muuttu aina sata ja yksi kertaa. Poni liikku koko viime viikon ihan mahtavasti käynnissä, ravissa ja laukassa oikeaan kierrokseen mutta se laukka vasempaan kierrokseen...

Se on näytti viime viikolla tältä.


Oikeaan kierrokseen mentäessähän mitään ongelmaa ei ollut, poni kulki nätisti ja omalla moottorilla (välillä vähän turhankin tehokkaasti), jaksoi keskittyä ja ei punkenu kokoajan lapa edellä.

Vasempaan kierrokseen kaikki meni taas ihan päin vastoin. Hoota piti koko ajan ratsastaa eteenpäin, poni pukitteli aina kun en keskittyny ratsastukseen ja laukan pyörittämiseen 100% se ei keskityny mihinkään tehtävään ja punki kulmissa lapa edellä menemään, ihankuin se olis halunnu päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois.

Tällä viikolla poni on vähän kevyemmällä, joten kun kävin eilen ratsastamassa Hoon, me tehtiin vaan lyhyitä laukannostoja ja laukkaympyröitä joissa keskityin vain laukan työstämiseen ja sen pyörimiseen. Hoo oli ihan mahtava eikä yhtään pukkia tullut koko ratsastuksen aikana. Olisiko pukit siis vain muistutus siitä että annoin ponille epäselvät avut kun en keskittyny ihan 101 % ratsastukseen? Toivottavasti.


 Hoo on liikkunut nyt pari viikkoo käynnissä ja ravissa ihan loistavasti, niinkuin jo sanoinkin. Poni on ruennut käyttämään enemmän takapäätäkin ja se liikkuu paljon rennommin. Kuten kuvistakin voi varmaan huomata, me vaihettiin kuolain hackamoreen. Poni on mennyt niillä paremmin kuin ikinä kuolaimilla. Hoon omistajan kanssa mietittiinkin että mennään näillä nyt kentällä, ja maastossa käytetään sit niveliä.

Perjantaina sain Camillan mukaan kuvaamaan ja vähä neuvomaan meitä. Tehtiin kerrankin jopa ihan kunnon tehtävää, kun annoin Camillan kehitellä meille semmosen :D Tehtiin kulmissa etuosakäännös ja pitkillä sivuilla pieni voltti. Poni meni molempiin suuntiin tosi kivasti, mutta erityisesti etuosakäänökset vasempaan kierroksen meni tosi hienosti! Poni keskitty ja kuunteli ihan satasella, eikä koittanu kokoajan lähtee kaahottamaan.
 Ravissa muutettiin vähän tehtävää. Lähettiin pitkän sivun kulmasta loivalle kaarevalle uralle ja kentän keskeltä tehtiin ympyrä sisälle päin. Lyhyellä sivulla koitin saada ponin kulkemaan pienempää ravia, ja pitkällä taas panostin siihen että poni liikkuu mahdollisimman rennosti ja letkeästi. Poni meni tässäkin hyvin.


 Laukassa tehtiin pieniä ympyröitä aina sivujen keskellä. Laukassa yritin saada ponin kuuntelemaan koko ajan ja menemään rauhallista laukkaa pelkästään istunnalla vaikuttaen. Kesti jonkin aikaa että sain ponin kulkemaan edes oikeaan kierrokseen niin, että se todella kuunteli mua. Sitten kun sain sen toimimaan meni poni tosi kivasti, ja saatiin vasempaankin kierrokseen hyvä kierros.
Niin siis mitenniin ratsastus on helppoa? :D

 Kaikista ongelmista huolimatta oon tosi tyytyväinen poniin. Ton ponin kovan kuoren alla on maailman suloisin ja ystävällisin poni kunhan sen saa esiin.
Maailman paras poni <3

Kaikki kuvat © Camilla Räsänen

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Huippuponi

  Moikka!

En tosiaankaan tiiä mitä viime postauksen jälkeen tapahtu, mutta Hoo muuttu kun taikaiskusta ihan mahtavaks! Se seuraavana päivänä ton postauksen kirjottamisen jälkeen vähän semmonen että se ei menny oikeen mitenkään ja se tuntu olevan vähän jumissa kaulasta ja takapäästä. Siitä se on kuitenkin vaan kerta kerralta parantunu. En muista millon viimeks poni ois toiminu näin hyvin näinkin pitkän ajan putkeen. Tolla ponilla tuntuu olevan nyt paljon enemmän keskittymiskykyä ja se  malttaa kuunnella täydellisesti jokaisen käskyn. 

                                           



Hypeltiin myös tossa keskiviikkona Hoon kanssa. Poni oli ihan huippu. Hypättiin sillä kertaa vähän korkeempaakin ja poni meni puhtaasti yli jokaisesta, toi poni on vaan niin kultaa! Hoo vetää aina ihan 101 % eikä se koskaan kiellä esteelle oli tie miten huono tai ahdas tahansa. Se ei oo kertaakaan tiputtanu puomia sen takia että olis tullu huono tie, tossa ponissa on ihan järjettömästi ponnua. 

Poni oli ihan tööt hyppyjen jälkeen 
                                 


Tänää ois tarkotus mennä tallille tekee ja maalaa vähän esteitä nii helpottuu vähän toi hyppääminenki ku poniki hahmottaa paikat paremmin kun puomi ei maastoudu niin hyvin hiekkaan 

torstai 20. elokuuta 2015

Pomppufiilis

Moikka!

Tän postauksen tekemisessä meni ihan luvattoman pitkään. Ajattelin kuitenkin nauttia viimesistä lomapäivistä enkä halunnu istua turhia konella.

Hacela on ollu nyt muutamana päivänä tosi outo. Se  hyppii pystyyn nykyään tosi useesti kun pitäs mennä toiselle pitkälle sivulle. Se ei oo ikinä ennen tehny tota, mitä nyt vähän hyppelehdittiin sillon kun alotin sen ratsastuksen. Juttelin aikaisemmin Hacen entisen vuokraajan kanssa ja H oli kuulema tehny tota aikasemminkin. Sille oli vissiin joskus sen aikasemmassa kodissa opetettu temppuna toi pystyyn hyppääminen ja H oli ruennu tekee sit sitä sillon kun tehdään jotain mitä se ei halua.

Sarjassamme "En tahdo tehdä mitä käsket"
Sit kun poni huomas että pystyyn hyppiminen ei auta se rupes toimimaan tosi kivasti ja me tultiin este muutaman kerran. Hace on ihan huippu esteillä, se yrittää aina  parhaansa ja korjailee mun virheitä. Se yleensä aina "imee" esteelle niin automaattisesti että mä voin keskittyä vaan omaan istuntaan. Huomasin tänään että H ei siedä vahvaa ratsastusta esteelle mennessä, sen pitää antaa mennä itse esteelle. Huomasin heti että kun otin vahvemmin ohjalla kiinni hyppy meni joka kerta pohjaan vaikka yritin ratsastaa sen oikeaan paikkaan niin tarkasti kun vaan pystyin. Heti kun annoin sen mennä enemmän itsenäisesti, rupes paikat tulemaan melkein itsestään oikeaan kohtaan. Hypyistä jäi ihan mahtava fiilis ja loppukäynneillä poni meni pitkin ohjin ilman mitään ongelmaa "mörkö"nurkkaan. 


Huomenna ajattelin kokeilla käydä tallilla vähän myöhemmin että ois vähän viileempi. Saattaa olla että ponia keljuttaa myös se että on niin kuuma, ei nimittäin ollu itellekkään mitenkään mieluista juosta koulun kuntotesteissä 25 asteen helteessä 1500 m. En siis periaatteessa yhtään ihmettele jos Hacee vähän keljuttaa. Ihana kuitenkin kun vihdoinkin tuli nää helteet!



 

lauantai 8. elokuuta 2015

Uusi alku

Kekseliäs otsikko vai mitä :D

Moikka! Ajattelin nyt aloittaa blogin ihan kokonaan alusta täysin puhtaalta pöydältä. Lyhyessä ajassa on tapahtunu niin paljon muutoksia niin hevosten kuin kaiken muunkin suhteen että musta oli parempi alottaa blogin täysin puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä hoidan siis vain Hacelaa. Blogi on siis sen takia ollut yksityisenä nyt hetken. Blogi muuttuu sen verran että kerron blogissa välillä muustakin kuin hevosista. Nyt alussa postauksia tulee vähän harvemmin mutta kunhan saan tehtyä vähän postauksia varastoonkin niitä on luvassa jälleen vähän reippaammalla tahdilla!